PERHOSEN VUOSI
Kaikki sävellykset, sanoitukset & sovitukset: Jutta Rahmel
Tuotanto & äänitys: Jutta Rahmel
​
Co-tuotanto & miksaus: Joonas Saikkonen
Masterointi: Jarno Alho / Alho Audio Mastering
​
Ootko mua vastassa?
Syöksyy yli puiden
Koneiden pistävät katseet
Hiljaista kaikkialla
Unelmat raunioina
Sain uudet kengät
Syntymäpäivälahjaksi
Kuusitoistavuotiaana
pitäisi tietää jo paremmin
Mikä eteen, mitä tekee
Kun näkee kadulla uuden
Mikä eteen, mitä tekee
Kun sireenit huutavat yössä
Mä etsin sua etsin
Harhailen öisin, kaduilla huudan
Mä kaipaan sua kaipaan
Ootko mua siellä vastassa?
Viime viikolla alkoi
koulu taas pitkästä aikaa
Yksi puuttui joukosta
Keittäjä-tädin silmät kosteat
Mikä eteen, mitä tekee
Kun tyttö ulos kiiruhtaa
Mikä eteen, mitä tekee
Kun ei palannut koskaan
Mä etsin sua etsin
Harhailen öisin, kaduilla huudan
Mä kaipaan sua kaipaan
Ootko mua siellä vastassa?
Mihin katosit?
En varmaan koskaan tiedä syytä
Kipu naamaan sataa jääkiteinä
Älä jätä
älä jätä
Mä etsin sua etsin
Harhailen öisin, linnuille huudan
Mä kaipaan sua kaipaan
Ootko mua siellä vastassa?
Mä etsin
Saavuttaa sua en voi
Onko ketään vastassa?
​
​
Kyyneltenkerääjä
Uskallanko koteloni jättää?
Kauan sitten sen suojiin piilouduin
Miks mun on niin vaikeaa luottaa
Itseeni ja pehmoisiin siipiin
Että kyllä ne kantaa vaikka
välillä ei siltä tuntuiskaan
Yössä tuhannet siiveniskut
Jokaisen niistä tunnen iholla
Leijutaan yllä tän
keskeneräisen kaaoksen
Toivotaan et kipu vienyt
on päivän viimeisen
Sulle kertoisinko perhosista?
Miten ne lepäsivät käteni päällä
Siivet rutussa ja eksyneinä
Keräsin niiden kyyneleitä
Suoritan tän labyrintin läpi
Vaik joka kerta uuvun vaan pahemmin
Kyyneleitä koitan mä niellä
Keskeneräisyyttä en siedä
Vaikka siivet viel kasvaa saisi
Kiltti minä, annathan armoa
Leijutaan yllä tän
keskeneräisen kaaoksen
Vannotaan et kipu vienyt
on hetken viimeisen
Valehtelisinko perhosista?
Miten ne lepäsivät käteni päällä
Siivet rutussa ja eksyneinä
Keräsin niiden kyyneleitä
Kyyneltenkerääjä
​
Siivet rutussa ja eksyneinä
Keräsin niiden kyyneleitä
Keräsin mun kyyneleitä
​
Perillä
“Ollaanko jo perillä?”
Kuumalla takapenkillä
Maisemat ohi vilahtaa
Kesän vihreä kimaltaa
Yksi ei enää tule mukaan
Jäätiin pärjäämään me kolmistaan
Perillä meitä jo odotetaan
Saunomaan uudestaan ja uimaan
Yksi ei enää tule mukaan
Ollaan silti ehjinä perillä
Koiran turkissa sateen tuoksu
kun siihen kyyneleet sekoittuu
Koiran turkissa sateen tuoksu
kun siihen kyyneleet sekoittuu
Yksi ei enää tule mukaan
Ollaan silti ehjinä perillä
​
​
​
Sanomatta selvää
Vaik valovuodet meitä erottaa
Ja menneit ei voi muuttaa
Oot silti aina tärkeä
Se on sanomatta selvää
Kuuntelet Lauryn Hilliä
yläkerrassa
Ja neljän ruusun vedet
valuu pöydällä
Eiliset juhlat
Levinneet meikit
Uniset aamut
Loppuneet leikit
Sanomatta selvää
Tässä oon tässä oon tässä oon
Se on sanomatta selvää
Älä huoli älä huoli älä huoli
Vaik valovuodet joskus erottaa
Ja kelloi ei voi kääntää
Oot silti aina mukana
Se on sanomatta selvää
Oot aina ollu rakas
Toivoin vaan et tulisit takas
Joskus vaikeinta on puhuu
Se on sanomatta selvää
On pimeää kun
hiivin alas portaita
Itket keittiössä
Pidätän hengitystä
Näkymätön lapsi
Tytöstä polvi
Paraneeko?
Miksi tää on se normi
Sanomatta selvää
Tässä oon tässä oon tässä oon
Se on sanomatta selvää
Älä huoli älä huoli älä huoli
Vaik valovuodet meitä erottaa
Ja menneit ei voi muuttaa
Oot silti aina tärkeä
Se on sanomatta selvää
Oot aina ollu rakas
Toivoin vaan et tulisit takas
Joskus vaikeinta on puhuu
Se on sanomatta selvää
En kanna mistään kaunaa
Tai haluu sulle pahaa
En oo lähös, aina täs
Se on sanomatta selvää
Sanomatta selvää
Sanomatta selvää
​
Sama ihminen
Väistinkö luodin
joka osumallaan
Olisi rikkonut tutun peilin
Lapsuuden mummolan
Vai rikkoutuiko peili
jo vuosia sitten?
Lasinsirut täytti mielen
Niitä tunne silti en
Ei mummolaa enää vuosiin ole ollut
Eikä lasta peilissä
Nyt kipuilen ja huomaan
Sirut onkin kahleeni
Ne sisältäni viiltää
Auki hennot ranteeni
Piirrän mun ääriviivat
hiekkaan heikoin käsin
Kai vahvemmiksi muuttuu ne voi?
Olinko eilen se sama ihminen
Joka huomenna toistaa
erehdykset äitien?
Matkaan halki unen
Metsään sinikankaiseen
Näen siellä isoäidin
Kuusitoistakesäisen
Hameenhelmassa liehuu äitini
Silmäkulmassaan siskoni
Mummo ottaa kiinni kädestäni
Ja haavat poissa on
Olinko eilen se sama ihminen
Joka huomenna toistaa
kompuroinnit isien?
Olinko eilen se sama ihminen
(Joka huomenna murtaa
Kahleet lasinsirujen)
Olinko eilen se sama ihminen
Joka huomenna korjaa
säröt kuvajaisen
Täällä vartioin minä
Luojan kiitos
Täällä nauretaan
Ehdin jo säikähtää
Uusinta purkausta
Kurajäljet lattiassa
Piinaavat minua
Silitetyt vaatteet
Huutavat nimeäni
Pionit itkee
Kyyneleet kerääntyy
Ihon alle vuoriksi
Vuodet kääntyy
Lapset pettyy
Koska en osaa
Pitää niitä sylissäni
Täällä vartioin minä
Henkeni uhalla
Huolesta mustana
Tarkoitettiinko sitä
Että kuolisin puolesta
Vääntyisin mutkalle
Antaisin itsestä
Kaiken ja lisää
Odotin kauan
Hän palasi kotiin
Pitäisi olla kiitollinen
Kun on ehjä
Ainakin ulkoa
Muutama sana
Vaihdetaan
Ja liekkimeri peittää
Alleen keittiön
Taistelukentällä
Ei ole sääntöjä
En niitä muutenkaan osaa
Pionit itkee
Kyyneleet kerääntyy
Ihon alle vuoriksi
Vuodet kääntyy
Lapset pettyy
Koska en osaa
Antaisin vähästä
Kaiken ja lisää
Ja silti, en ole
Muuta kuin
Suojelija ja
jonkun kylkiluu
En tiedä kuka olen
Täällä vartioin minä
Täällä vartioin minä
Henkeni uhalla
Huolesta mustana
Henkeni uhalla
Huolesta mustana
Kuolisin puolesta
Vääntyisin mutkalle
Antaisin vähästä
Kaiken ja lisää
Ja silti, en ole
Muuta kuin
Maailman yksinäisin tyttö
Viisitoistavuotiaana
Kukkia kun kasvoi naama
Mietin onko maailmassa
Ketään joka rakastaisi mua
Leinikeitä, apiloita
Clearasilin katkua
Jota oli pakko käyttää
Vaikka iholla se aina poltti
Sängyssä kun joka ilta
Syvemmälle vajosin
Etsin valon sädettä
joka veisi takaisin mut pintaan
Valvoessa pelko
Aina kasvoi
Olin maailman yksinäisin tyttö
toivoin että aamuun selviäisin
Mummon luona koulun jälkeen
MTV ja marmeladi
Beastie Boysiin sekoittuu
Keittiöstä mummon hyräily
Siskon kanssa sunnuntaisin
Harmaus tuntui sisuksissa
Leikittiin et viiden vuoden
päästä elämä ois toisin
Sängyssä kun joka ilta
Syvemmälle vajosin
Etsin valon sädettä
joka veisi takaisin mut pintaan
Valvoessa pelko
Aina kasvoi
Olin maailman yksinäisin tyttö
toivoin että aamuun selviäisin
Sängyssä kun joka ilta
Syvemmälle vajosin
Etsin valon sädettä
joka veisi takaisin mut pintaan
Valvoessa pelko aina
Salaa hiipi viereen
Olin maailman yksinäisin tyttö
Tiesin että aamuun selviän
​
Syyllinen
Sanot synkkiä asioita
heiveröisesti
Miten paljon katkeruutta
Mahtuu pieneen ihmiseen
Vihollisesi vaihtuvat
Joka päivä
Viha ruokkii suruasi
ja toisinpäin
​
En taaskaan tullut käymään
vaikka sulle puhelimessa lupasin
Olen syyllinen
siihen että hukut yksinäiseen ikävään
Olen syyllinen
siihen että heräät yöllä pelkoon
Kohta lähdet täältä yksin
Pääset rakkaimpiesi luo
Miten paljon annetaan
Ja otetaan pois (noin vain)
Elämä on epäreilua
Ja niin lyhyt
Samalla liian pitkä
Jos se on vain kärsimystä
​
Soitit eilen taas
En vastannut
ei ollut voimia
​
En tiedä mitä halusit
En tajunnut kysyä
Ja aika on nyt lopussa
Tahtoisin vain olla läsnä
mutten tiedä pystynkö mä
oikeasti
Olen syyllinen
siihen että hukut yksinäiseen
Olen syyllinen
siihen että hukut yksinäiseen ikävään
Olen syyllinen
siihen että heräät yöllä pelkoon pimeän
Olen syyllinen
siihen että suru ei koskaan
lähde luotasi
Olen syyllinen
siihen että suru ei koskaan
lähde luotasi
​
​
Raunioilla
Tyhjyydessä
Huulesi liikkuvat
Tämän hetken muistan aina
Vaikken sitä vielä tiedä
Lähdet pois
Eikä mikään ole
ennallaan ei oo
Jotain sisältäni katosi
Nyt päivät valuu
kiihtyen
Hiekka vähenee
Pieni jyvänen kerrallaan
Pelkään tätä tunnetta
Joka valtaa mut aina
Kun joku mua koskettaa
Se tuhkasta nousee
Hehkuvaan syliinsä
mut sulkee
Nään itseni kaltaisen
Palavan vihan ja
rakkauden
Vaatija, piiskaa mua!
Olen menneisyyden vanki
Eristyssellissä
Nyt päivät valuu
kiihtyen
Hiekka vähenee
Pieni jyvänen kerrallaan
Pelkään mitään tuntea
Oon katkeamispisteessä
Näiden voimien/kahleiden edessä
Se tuhkasta nousee
Hehkuvaan syliinsä
mut sulkee
Nään itseni kaltaisen
Palavan vihan ja
rakkauden
Raunioilla
Pelkään elämää
Raunioilla
Huijaan kuolemaa
Raunioilla
Pelkään elämää
Raunioilla
Synnyn uudestaan
Feeniks tuhkasta nousee
Hehkuvaan syliinsä
mut sulkee
Annanko anteeksi?
Kuihtuuko koskaan
nää kahleeni?
nää kahleeni?
​
​
​